Elokuvat

02.04.2018 klo 18:00

Reservoir dogs

KAVI-aluesarja

02.04.2018 klo 18:00

Reservoir dogs

Quentin Tarantino: RESERVOIR DOGS  (Yhdysvallat 1992)  •  Harvey Keitel, Tim Roth, Chris Penn  •  kuvaus: Andrzej Sekula  •  suom. tekstit/svensk text  •  K16  •  35mm  •  100min

Liput 5 €, ovelta käteisellä 30min ennen näytöstä
Ennakkoliput: ZUPticketiltä
Traileri: https://youtu.be/vayksn4Y93A

Elokuvakopiot: KAVI 35mm, ellei toisin mainita.
Oikeus ohjelmamuutoksiin pidätetään.

KANSALLINEN AUDIOVISUAALINEN INSTITUUTTI
Jyväskylän aluesarja

Yhteistyössä:
Keski-Suomen elokuvakeskus
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta

Reservoir Dogs
Reservoir Dogs / De hänsynslösa (Ruotsissa)

USA 1992. Tuotantoyhtiöt: Dog Eat Dog Productions. Live America, Inc. esittää. Tuotannonjohto: Richard N. Gladstein, Ronna B. Wallace, Monte Hellman. Tuottaja: Lawrence Bender. Tuottajakumppani: Harvey Keitel. Ohjaus, käsikirjoitus: Quentin Tarantino. Radiodialogin käsikirjoituskumppani: Roger Avary. Kuvaus: Andrzej Sekula – Panavision, Color by Foto-Kern Laboratories. Kuvasuunnittelu: David Wasco. Laulut: ”Little Green Bag” (Visser, Bouwens, es. George Baker Selection); “Stuck In The Middle With You” (Rafferty, Egan, es. Stealer’s Wheel); “I Gotcha” (Joe Tex); ”Fool For Love” (Sandy Rogers); ”Hooked On A Feeling” (Mark James, es. Blue Suede); ”Coconut” (Harry Nilsson); ”Harvest Moon” (Jay Joyce, es. Bedlam); “Magic Carpet Ride” (Moreve, Kay, es. Bedlam); “Wes Turned Country” (Nikki Bernard); ”Country’s Cool” (Peter Morri); “It’s Country” (Henrik Nielson). Leikkaus: Sally Menks. Pääosissa: Harvey Keitel (Mr. White / Larry), Tim Roth (Mr. Orange / Freddy), Michael Madsen (Mr. Blonde / Vic), Chris Penn (Nice Guy Eddie), Steve Buscemi (Mr. Pink), Lawrence Tierney (Joe Cabot), Randy Brooks (Holdaway), Kirk Baltz (Marvin Nash), Eddie Bunker (Mr. Blue), Quentin Tarantino (Mr. Brown), Rich Turner, David Steen, Tony Cosmo, Steve Poliy (sheriffejä), Michael Sottile (Teddy), Robert Ruth (ampujapoliisi), Lawrence Bender (nuori poliisi / taustan radionäytelmän ääni), Linda Kaye (järkyttynyt nainen), Suzanne Celeste (ampujanainen), Steven Wright (K-Billy DJ). Helsingin ensiesitys: 2.7.1993 Andorra – maahantuoja: Finnkino – VET 98366 – K18 – leikattu videoversio K16 – 2735 m / 99 min.

Quentin Tarantino on toistaiseksi merkittävin 1990‑luvulla uransa aloittanut elokuvantekijä. Maaliskuussa 1963 syntynyt Tarantino on 1970-luvun lapsia: häneen ovat vaikuttaneet yhtä paljon tv:n sarjafilmit kuin Vietnamin sodan loppuvaiheen elokuvien raivoisa väkivalta. On miltei uskomatonta, että Reservoir Dogs on Tarantinon ensimmäinen elokuvaohjaus ja samalla hänen ensimmäinen toteutettu käsikirjoituksensa: se on tyrmäävän tehokas, loistavasti kirjoitettu ja mahtavasti näytelty rikoselokuva, joka nousee suoraan lajin kestävimpien klassikkojen rinnalle. Tyyliltään ja sisällöltään Reservoir Dogs on yhdistelmä kahta tämän hetken nerokkaimpiin kuuluvaa elokuvaohjaajaa: Stanley Kubrickia ja Martin Scorsesea. Sen juonellisena esikuvana on ollut Kubrickin varhainen rikoselokuva Peli on menetetty (1956), joka kuvasi ravikassan huolella suunniteltua mutta katastrofaalisesti päättyvää ryöstöä. Scorsesen sukua ovat väkivallan ja miesyhteisön kuvaus, rikoksen neuroosit ja banaliteetit.

Aluksi herrat White, Orange, Blonde, Pink, Blue ja Brown sekä rikollispomo ja tämän poika nähdään aamiaiskuppilassa, missä he väittelevät Madonnan kappaleen ”Like a Virgin” perimmäisestä sanomasta. Mustiin pukuihin, valkoisiin nylonpaitoihin ja kapeisiin mustiin solmioihin sonnustautunut jengi riitelee seuraavaksi juomarahoista. 1970-luvun supersoundit käynnistyvät, ja miehet lähtevät liikkeelle.

Reservoir Dogs on siinä: yhteiskunnan ulkopuolisten miesten suljettu maailma, puhetta naisista, seksistä, musiikista, rahasta ja riistosta, yhteisyyden illuusio. Alkutekstien jälkeen elokuva hyppää epäonnistuneen ryöstön jälkeiseen tilanteeseen: vatsaan ammuttu Mr. Orange vuotaa kuiviin, seuraa takaumin rytmitetty jälkiselvittely. Tarinaksi riisuttuna Reservoir Dogs on suoraviivainen rikoselokuva. Ryöstökeikka meni pieleen, koska joku vasikoi. Syyllisen etsinnän sijasta elokuva kuitenkin keskittyy miesten keskinäisiin suhteisiin, eikä itse ryöstöä edes näytetä. Elokuva on täynnä loputonta, hermostunutta puhetta, jota väkivalta katkoo. Se on näiden miesten tapa ilmaista itseään: yksi on silkka psykopaatti, yksi panikoi, yksi kostaa, yksi suojelee itseään, yksi suojelee toista. Kaikki hukkuvat miekkaan johon tarttuvat.

Vaikka koko porukka näyttelee irtonaisesti ja vivahteikkaasti yhteen, Keitel, Roth ja Madsen nousevat esiin terävinä kuin partaveitset. Kyse on myös siitä, että värinimien taakse piiloutuneet, toisilleen tuntemattomat rikolliset ‑ samoin kuin joukkoon soluttautunut poliisi rakentavat minuutensa kuin roolin. He puhuvat peilikuvilleen, poseeraavat ja laukovat repliikkejään amatöörinäyttelijän ylpeydellä. Miesten keskinäistä kaveerausta ja piilohomoutta kuvaavat buddy‑leffat kalpenevat kohtauksessa, jossa juuri vankilasta vapautunut Mr. Blonde tapaa Eddien neljän vuoden tauon jälkeen. Rasvaiset homojutut ja solvaukset säestävät rajua painia, ja kaikesta näkyy… suuri rakkaus. Omalla tavallaan Reservoir Dogs on paitsi perinnetietoinen, ironinen kunnianosoitus rikoselokuvalle myös traaginen rakkaustarina. Rakkaus on kuolemaa kylmempi, tai koira helvetistä.

– Kati Sinisalon (HS 3.7.1993) ja muiden lähteiden mukaan

Liput 5€